Jukka Nummi/laulajat

Kuka: Jukka Nummi/Yucca – laulaja, rumpali ja muusikko
Bändit: VH Frenzy, Stargate, Scarlet Thread, Murkina House Band

Jukka Nummi on laulaja, rumpali ja muusikko, joka tunnetaan kotimaassamme alan piireissä parhaiten erittäin vakuuttavasta laulukyvystään raskaan rockin ja heavyn saralla. Jukan versio (Yucca) Kirkan/Kassu Halosen kappaleesta “I Have Played Rock N’ Roll”-kappaleesta vetää allekirjoittaneen mielestä jopa vertoja sen alkuperäisille esittäjille.

Musiikillisten ansioiden lisäksi Jukka on myös erittäin suositun Facebook-ryhmän “Vinyylin Vinguttajat” (vinyylilevyihin painottuva Facebook-sivusto) perustajajäsen.

Juttua Jukasta siis varmasti riittää, joten eiköhän aleta asiaan!

1. Moro Jukka! Olet ehtinyt toimia muusikkona ja laulajana vaikka ja missä!

Haluaisitko mainita meille muusikon urasi viisi tärkeintä kohokohtaa, jotka koet itsellesi uran kannalta kaikkein tärkeimmäksi?

Tärkeimmät kohokohdat urallani ovat varmaan alusta lähtien ensimmäinen bändi ja typerä kokeilu alkaa laulaa rumpujen takaa. Oli kai vuosi 1986 ja bändini Nightmaren kanssa olimme soittaneet vain instrumentaaliversioita vanhoilta klassikkobändeiltä, kuten Deep Purple, Rainbow ja Van Halen. Ostin siis rumpusetin äänenmurroksen alkaessa vuonna -81 ja soittelin muutaman vuoden ihan yksin treenaten, jopa 8h päivässä. Musiikki tuntui olevan vaan se juttu ja myös innostuin kyseisistä bändeistä samaan aikaan. Äänenmurroksen aikana en ollut laulanut nuottiakaan, joten yllätin itsenikin laulutaidollani nyt 16-vuotiaan “miehen” äänellä.

Toinen merkittävä juttu oli ensimmäinen omaa musiikkia tehnyt bändini Desert Rose, joka toimi vuosina 1988-92. Saimme aikaan noin 30 omaa kappaletta, joista tehtiin joitain C-kasettijulkaisuja ja kooste-CD:tkin. Lähiseudulla keikkailtiin myös jonkin verran.

Ensimmäinen oma julkaisu oli iso juttu, ja onneksi se tapahtuikin vinyylin muodossa. Mainittu I Have Played Rock n´Roll/Gone Without Your Love -single ilmestyi -93. Nykyään se on harvinaisuus, koska se oli vain 300kpl:n painos. Pidin onneksi pintani biisivalintojen kohdalla, koska tämä oli karaokekilpailun voittona tullut sinkkupaketti ja minulle tarjottiin jotain levyttämättömiä suomi-iskelmäbiisejä.
Biisivalintani johtivatkin siihen, että kappaleiden säveltäjä Kassu Halonen otti yhteyttä ja istuimme uusien suunnitelmien kanssa alas Flamingo Recordsin toimistolla kesällä -94. Tarkoitus oli siis, että Kassu tekee minulle lisää biisejä ja levytysura Flamingolla voisi olla tosiasia. Noin puoli vuotta tämän jälkeen Flamingo Records meni konkurssiin, joten se siitä. Tosin lama-aika ja muutenkin musabisneksen tila oli sellainen, että biisit olisivat olleet pehmeää suomipoppia/iskelmää jota varmaan juuri lafkasta lähteneen Kirkan jatkoksi olisin laulanut Flamingolle. Oliko onni onnettumuudessa sitten, enpä tiedä..

Seuraava askel, joka todella tuntui isolta oli ensimmäinen virallinen kansainvälinen julkaisu ihan levy-yhtiön siipien alla. 2001 olin liittynyt Myoniin, jonka Slideshow-albumi siis ilmestyi 2005. Tein jopa yhden kappaleen albumille ja yhtä lukuunottamatta sanoitin myös tämän konseptialbumin. Aikanani julkaistiin myös Frameworks-albumi, sinkkuja ja useita videoita, joista yksi alla.

Viimeisimmät isot jutut ovat tapahtuneet suomen Deep Purple -järjestön (Perfect Strangers of Finland) kautta ja avustamana. Ensirakkauteni Rainbow liittyy molempiin suurelta osin, sillä sain kunnian esiintyä Tavastialla Dion aikaista Rainbowta esittäen heidän järjestämässään Purple Night -tapahtumassa vuonna 2012.

Ja jatkoa seurasi kun pitkäaikainen yhteistyöfestari Lankafest alkoi järjestää pääesiintyjäkseen legendaarista Rainbow-solistia Joe Lynn Turneria. PSOF:in suosituksia ja kontaktejakin tarvittiin apuna, mutta aika omatoimisesti hoidin taustabändin taustalaulajineen Puolangalle, neuvottelin kiertuemanagerin kanssa yksityiskohdat ja jopa settikin herra Turnerille oli minun tekemäni 🙂 Aika iso pikkupojan unelma toteutui tuona iltana… Jaoin lavan myös yhden kappaleen ajan itse Turnerin kanssa, Deep Purplen kappale Burn oli kyseessä.

Jukka Nummi/laulajat

2. Suurimmat esikuvasi?

Suurimmat esikuvani ensinnäkin rumpaleista ovat Neil Peart, Ian Paice, Cozy Powell jne., vaikkakin se ihan ensimmäinen esikuva pikkupoikana oli kyllä Remu 🙂

Laulajia tuleekin pidempi lista: Dio, David Coverdale, Gillan, Geoff Tate, Joe Lynn Turner, Lou Gramm, Tony Martin, Jeff Scott Soto ja Midnight (Grimson Glory)

Lista voisi olla pidempikin, mutta nämä tulivat nopeasti mieleen. Kotimaisista mainitsen vain kaksi edesmennyttä, Olavi Virta ja Topi Sorsakoski.

3. Millaista soittokalustoa suosit soittajana ja laulajana? Onko sinulla esimerkiksi erilaisia valmistajia joiden tuotteita suosit erityisesti keikoilla tai studiossa toimiessasi?

Uran aikana käyttämäni kamat ovat valikoituneet ja vaihtuneet eniten hinnan ja saatavuuden perusteella, joten en voi kauhesti sanoa suosivani tiettyjä merkkejä. Ehkä mikrofoneista Shuren 58 -mikkiä olen käyttänyt perustyökaluna eniten ja siihen on voinut luottaa joka tilanteessa. Laulajahan ei tarvitse kovin paljoa kamoja kun keikkatilanteetkin hoituvat yleensä äänentoistofirman työnä.

Monitoriosastolla olen tykästynyt eniten Db-Technologies ja RCF -brändeihin. Olen siis vanhanliiton laulaja ja en ole paljonkaan käyttänyt korvamonitoreita. Tosin myös vaihtelevat keikkatilanteet ja -paikat ja monitorimiksaajan puute vaikuttavat tähän.

Ostin juuri Pearl-rumpusetin, että menköön mainos myös sinne suuntaan. Tärkeintä laitteissa ja kaikissa kamoissa on se, että niitä osaa käyttää ja rummuissa esimerkiksi viritys vaikuttaa lopputulokseen mielestäni todella paljon. Joskin maku- ja tyyliasiatkin ratkaisevat tässä. Hyvä rumpali kyllä soittaa kamoilla kuin kamoilla, mutta symbaaleissa ei pääse niin helpolla.

Kyllä se hinta kertoo yleensä sen laadun ja hyvyyden merkistä riippumatta. Tässä muutamia poikkeuksia tietysti. Esimerkiksi Zultan-symbaalit ovat todella hyviä hinta/laatusuhteeltaan vaikkakin yksilöissä on isojakin eroja. Kapuloista olen mieltynyt Vincentin valmisteisiin ja nyt uutena testissä olevaan italialaiseen Lantec-kapulaan. Käyttämäni kapula on 5A.

Jukka Nummi/laulajat

4. Kuinka monta keikkaa urallesi mahtuu tähän mennessä? Osaatko heittää karkean arvion? Muistatko vuotta milloin oli kovin “piikki” keikkojen määrässä?

Keikkojen määrää en ihan tarkalleen tiedä, mutta kun muistelen ja arvioin niin pääsen noin 600 keikan lukemaan. Nämä sijoittuvat vuosien 1986-2018 välille. Siellä on monta ihan keikatonta vuottakin varsinkin 90-luvulla, kun oli hiljaisempaa musiikkisaralla: perheenperustusta jne.

Keikkailun “piikki” taitaa olla ihme kyllä ihan viime vuosina. Keskimäärin 50 keikkaa per vuosi on ollut nykytahti. Tänä vuonna menee 50 rikki taas. Tähän tarvitaan kyllä useampi kokoonpano, tuurauksia ja vierailuja jne.

5. Kuinka erittelisit oman musiikin ja covermusiikin esittämisen laulajana ja kuinka ne poikkeavat sinulle toisistaan? Kummasta nautit enemmän?

Oman musiikin ja covereiden välinen ero on aika hauska. En tykkää laulun treenaamisesta enää juurikaan, mutta oman musiikin tekeminen kaikkine synnytystuskineen, lauluäänityksineen ja miksauksineen on huomattavasti nautittavampaa kuin covereiden treenaaminen.
Rumpalina asia onkin sitten ihan erilainen. Yksin treenaminen on tylsää, mutta kaikki biisit mitä soitan ovat covereita ja sitä taas on hauska treenatakin, myös bändin kanssa.

Kun biisejä esittää keikoilla niin ero on aika paljon penempi. Kaikki biisit ovat silloin “omia” ja eniten vaikuttaa illan yleinen fiilis, yleisön reaktiot, soundit ja kaikki. Siinä ei ole niin väliä mitä esität, omaa tai coveria. Onneksi laulamani coverbiisit ovat myös rakkaita, mutta eri tavalla. Itse suurimmaksi osaksi olen kuitenkin valinnut laulamani materiaalin.

6. YouTubea plärätessäni huomasin, että vanhanliiton rock/heavy on sinulle mitä ilmeisemmin eniten sydäntä lähinnä. Mitä tyylilajia taas et suostuisi laulamaan mistään hinnasta?

Kyllä, suurimmaksi osaksi minua on pyydetty bändeihin, jotka soittavat hard rockia/heavyä. Oma musiikki vuosien varrella on ollut monesti paljon kevyempääkin ja tälläkin hetkellä minulla on jopa yksi AOR-tyyppinen coverbändi, jonka perustimme vastikään, Plan C.

Myon ja varsinkin Scarlet Thread ovat aika progea. Sinne suuntaan olenkin kallellaan aikalailla kuuntelemassanikin musiikissa. Ehkä humppa/suomi-iskelmä on sellaista, jota en voi ottaa tosissaan ja siis laulaa muuten kuin sisäänpäin naureskellen. Hintaa en ole asialle laittanut mutta en usko sellaista summaa tarjottavan, että tarvitsisi kokeilla.

7. Kenen kanssa haluaisit tulevaisuudessa jakaa vielä lavan ja onko sinulla muita tulevaisuuteen liittyviä haaveita musiikin saralla, joita haluaisit vielä toteuttaa?

Lavan jakamisessa on monta haavetta, yksi niistä ei voi enää toteutua.. Ronnie James Dio olisi se suurin haave edes tavata, ehkäpä siellä jossain sitten. Ja Deep Purplen, Black Sabbathin, Iron Maidenin tai Whitesnaken keulilla oleminen olisi hullu haave, joka ei tietenkään tule toteutumaan mutta haaveethan ovatkin juuri sitä varten.

Realistisempi tavoite onkin tehdä vielä paljon omaa musiikkia. Mieluiten eri tekijöiden ja bändien kanssa ja mahdollisimman paljon keikkaa: terveenä ja hieman paremmissa paikoissakin jopa.

Jukka Nummi/laulajat

8. Olet myös levykeräilijä sekä erittäin suositun Facebook-ryhmän “Vinyylin Vinguttajat” (jäsenmäärä 11,277 jäsentä tiistaihin 30 lokakuuta 2018 mennessä) perustajajäsen. Onko sivuston laaja kysyntä ja huomio yllättänyt sinut? Myyt sivustolla myös Vinyylin Vinguttajat -tuotteita. Koska saamme markkinoille ensimmäisen Vinyylin Vinguttajat -kokoelmalevyn LP-muodossa?

Kyllä, joudun myöntämään, että omatkin vinyylit ja soittimet olivat kaapin perukoilla joskus 2000-luvulla. Sitten 40-vuotissynttäreilläni kaivelin vinyylit esiin ja siitä innostuneena jatkoin harrastusta ja tulin perustaneeksi Vinyylin vinguttajat -ryhmänkin. Vuosi oli siis 2008. Aluksi ryhmässä oli vain muutama kaveri ja tuttu ja postauksia tuli joskus harvoin..

Ryhmä levisi sitten pikkuhiljaa laajemmallekin ja kun pääkaupunkiseutukin valloitettiin niin kasvu räjähti vuonna 2014. Se oli kyllä todella yllättävää itselle. Päivittäin alkoi tulla satoja jäsenpyyntöjä!

Omakin harrastus sai paljon lisäpuhtia ryhmän suosion kasvaessa ja väitän, että joukostamme löytyy parhaat asiantuntijat Suomenmaasta vinyyliasioissa ja paljolti myös hifistejä ja muuusikkoja, jopa kotimaan musiikkialan isoimpiakin nimiä!

Ryhmässä on on ollut kovasti puhetta myös oman kokoelman julkaisemisesta, mutta se on hieman hankalaa toteuttaa siinä laajuudessa mitä omaa musiikkia tuotetaan ryhmän jäsenistössä. Ihmiset ovat myös niin ympäri Suomea, että jonkun täytyisi ottaa projekti aikalailla omaan hoitoon. Ideoita on heitelty asian tiimoilta todella paljon kyllä! Se täytynee siis toteuttaa.

9. Sinun kautta aikojen parhaat Top 5 -vinyylisi?

Nämä top-listat ovat aina pahoja. Vain 5 levyä on todella vähän, joten voi olla että valitsen hieman eri tyylisiä, mutta tärkeitä albumeita ja ilman paremmuusjärjestystä:

Rush: Moving Pictures
Rainbow: Rising
Dream Theater: Images and Words
Black Sabbath: Tyr
Queensryche: Empire

10. Vapaa sana

Musiikki on suuri seikkailu, joka kestää läpi elämän. On helpompi jatkaa kuin lopettaa. Tästä osoituksena esim. syntymävuotenani perustetut bändit, joista ainakin Deep Purple jatkaa yhä keikkaillen ja jopa uutta musiikkia tehden. Rush, Black Sabbath ja Led Zeppelin muita mainitakseni.

Muistan erään illan kun kuuntelin huoneessani Rainbow:n Difficult to Cure -albumia, olin 13-vuotias.. Oli siis vuosi 1981. Hyräilin levyn biisejä mielessäni, oktaavia alempaa tietysti 😉 Haaveilin silloin, että voi kun joskus pääsisi esittämään näitä ja ihan yleisön eteen, tulisipa minusta hyvä laulaja. Myönnän sen verran, että kyllä minusta tulikin, mutta olen manannut asiaa että olisi pitänyt toivoa että tulisipa minusta MENESTYVÄ laulaja.

Paljon treenausta ja lisää haaveilua kymmeniä vuosia, jotka ovat kuitenkin olleet antoisia ja kyllä se suuri haave toteutui isolta osin kun Joe Lynn Turner lopulta oikeasti tuli ja lupasi jakaa lavan kanssani.

Kiiitos kaikille entisille ja nykyisille bändikavereille ja varsinkin edesmenneelle Äidilleni, jolta perin musikaalisuuteni ja siitä puuttuvasta sadasta markasta, jotta sain ostettua sen ensimäisen rumpusettini.

Tässä vielä bändit/kokoonpanot vuosien varrelta ja myös nykyiset, toivottavasti muistan kaikki..

Nightmare
Desert Rose
Wild Triad
In the Spirit of Whitesnake
Badsnake
Peyton Place
Myon
Purpledsnake
Angry Machines
Beach Lions
Murkina house band
Rainbow shakers
Stargate
Scarlet Thread
V5
Murriganes
Plan C
Rhino Proof

Jukan FB-sivu

Kiitokset haastattelusta!

Haastattelu: Pekka Montin
Editointi: Aili Viitanen