Marko Pukkila/basistit

Kuka: Marko Pukkila, basisti
Bändit: Altaria, Stargazery, Shadow Tribe

Heavy Profile päätti jututtaa tällä kertaa raskaan musiikin pitkänlinjan kulkijaa, basisti Marko Pukkilaa, hänen tulevan coverlevynsä tiimoilta. Alunperin pietarsaarelainen Marko on ehtinyt puuhailla musiikin saralla yhtä sun toista. Hänen jo 20 vuotta kestänyt uransa pitää sisällään isojakin Euroopan kiertueita, musiikillisia yhteistyökuvioita kansainvälisten soittajien kanssa, sekä neljä maailmanlaajuisesti julkaistua studioalbumia Altaria-yhtyeen tiimoilta.

Tällä hetkellä hänellä on työn alla Kiss my Covers -niminen albumi, jolla vierailevat muun muassa Vinny Appice, Frankie Banali, Phil Lewis, Keri Kelli, Erik Turner ja Rowan Robertson. Jutunaiheita siis piisaa varmasti tälläkin kertaa!

Pitemmittä puheitta – Let´s Get Heavy!

1. Moro Marko! Sinut tiedetään kotimaassa alan piireissä parhaiten rockbasistina, joka on saanut kunnian tehdä yhteistyötä myös kansainvälistenkin artistien kanssa. Tämän lisäksi sinut muistetaan myös Altaria-yhtyeen riveistä.

Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka tyytyväinen olet uraasi tähän mennessä? Missä olet mielestäsi onnistunut ja mitä taas tekisit toisin?

Moro! Kyllä pitää sanoa, että täytyy olla tyytyväinen siihen, mitä olen jo ehtinyt saavuttamaan urallani. Onhan tätä jo yli 20 vuotta tehty ja mukana on ollut myös onnea sekä tuuria. Olen saanut tavata oikeita henkilöitä matkan varrella, jotka ovat omalta osaltaan auttaneet tämän unelman toteuttamisessa. Toki nämä asiat vaativat myös itseltäni paljon työtä, eli ei nämä saavutukset ole itsestään ja ilmaiseksi tulleet.

Piirit ovat kumminkin maailmallakin niin pienet, että jos olet kusipää tai ei deadlinet pidä, tai muuten vaan ei homma toimi niin kyllä sielläkin sana nopeeta kiertää. Varsinkin jos olet heille joku “nobody Suomesta”. Kovan työn olen kyllä joutunut tekemään, että tässä ollaan missä nyt ollaan. Ja niin kuin sanoin, niin ei nämäkään kontaktit ole yhdessä yössä tulleet, vaan ne on kovalla työllä ansaittu.

Onnistunut olen omalla urallani mielestäni siinä, että olen saanut mahdollisuuden soittaa omien idolien kanssa, joita itse pidin jumalina 80-luvulla ja joiden julisteita olivat omat seinät täynnä. Esimerkiksi DIO: en olisi teininä uskonut, että joskus vielä soitan Vinny Appicen kanssa tai mulla olisi yhteinen bändi Rowan Robertsonin kanssa, joka soitti 90-luvun vaihteessa myös kyseissä bändissä.

Mitä taas tekisin toisin? En nyt tiedä onko oikeastaan sellaista, mitä tekisin eri tavalla. Tietenkin harmittaa, että Altarian kanssa ei päästy lyömään paremmin läpi vaikka siihen oli suuret mahdollisuudet. Meidän levy-yhtiö oli vaan liian pieni ja niillä ei riittänyt resurssit sitten siihen, että asioita olisi viety pidemmälle, kun levyt alkoivat myymään enemmän ja kun kiertueitakin olisi ollut näköpiirissä. Mutta kyllähän me Altarian kanssa kuitenkin päästiin Eurooppaa kiertämään ja soittamaan isoillakin festareilla niin Suomessa kun ulkomailla.

2. Sinulla on tulossa ulos lähiaikoina coverlevy, jossa vierailee kosolti myös kansainvälisiä rocktähtiä. Laitoin myös merkille, että hanke hakee rahoitusta mesenaatin kautta.

Kuinka useassa formaatissa levy julkaistaan ja markkinoidaanko levy kansainvälisellä tasolla ympäri maailman? Mistä sait idean tehdä ja tuottaa juurikin coverlevyn?

Joo, Kiss My Covers -levyni ilmestyy 10.5.2019. Se julkaistaan aluksi cd:nä ja kasettina ja myöhemmin mahdollisesti vinyylinä hieman eri biiseillä. Tällä hetkellä levy julkaistaan vain Suomessa. Katsotaan sitten saako sen lisensoitua Suomen ulkopuolelle. Tarjosin kyllä levyä myös eurooppalaisille levy-yhtiöille, mutta tämä hetki ei oikein ole cover- ja tribuuttilevyjen aikaa. Muutama levy-yhtiö oli kiinnostunut tekemään diilin, mutta he olisivat halunneet toteuttaa julkaisun eri tavoin ja se ei taas olisi ollut sitä, mitä minä tällä levyllä halusin tehdä.

Tein ekat All Star Tribute -nauhoitukset USA:ssa noin 15 vuotta sitten ja sen jälkeen niitä on tasaisesti tullut tehtyä. Nyt tuli sellainen fiilis, että olisi kiva julkaista oma levy ja että on oikea aika tehdä tämä. Levylle nauhotettiin muutama ihan uusikin coverbiisi.

3. Kuinka koet näin muuten covermusiikin esittämisen ja tuottamisen poikkeavan oman materiaalin työstämisestä?

Millaisia ovat haitat ja hyödyt vai tukeeko kumpikin maailma tasavertaisesti toisiaan? Entä oletko tributoinut koskaan yksittäistä bändiä/artistia projekteillasi?

En ole koskaan tributoinut vain yksittäistä artistia. Joskus on ollut puhetta, että tekisi jokusen keikan Queensrÿche coverbändinä, mutta se on vielä jäänyt toteuttamatta.

Covermusiikin nauhottaminen on enemmänkin hauskanpitoa ja sitä, että saa soittaa eri muusikoiden kanssa. Samalla myös oppii paljon uutta studiossa, kun seuraa miten pitkän linjan muusikot siellä työskentelevät.

Sitten taas kun teet omaa musaa niin teet sitä usein sun bändikaverien kanssa. Ja onhan se jotenkin aina totisempaa kun omaa musaa tehdään. Varsinkin jos sitä tehdään julkaistavaksi asti. Covereita reenatessa soitat sellaisia klassikoita, että tiedät porukan diggaavan jos vaan onnistut tekemään kappaleesta hyvän version. Tietenkin coverbiisien nauhotuksissakin voi epäonnistua, jos näkemys ei vain ole hyvä.

Marko Pukkila/basistit

4. Kuten teksteistä käy ilmi, olet saanut myös ilon ja kunnian tehdä yhteistyötä eittämättä kotimaamme tyylitajuisimpien hevikitaristien, Jani Liimataisen (mm. Sonata Arctica) ja Emppu Vuorisen (Nightwish, Brother Firetribe) kanssa.

Kuinka luonnehtisit näitä kahta pelimannia kollegoina ja kuinka heidän soittotyylinsä mielestäsi poikkeavat toisistaan? Kovaa tilua on varmasti piisannut?

Emppu ja Jani ovat kumpikin todella mukavia tyyppejä. Janin kanssa mulla oli Altarian jälkeen useampikin eri bändi/projekti, muun muassa Neverday ja Dream Asylum. Ja soitettiin myös paljon coverkeikkoja yhdessä.

Soittajina he ovat oikeasti aika erilaisia kitaristeja. Jani on tunnettu nopeista sooloistaan ja Empun soolot ovat taas erityylisiä. Janin kohdallakin huomasi, kun Altarian toista levyä tehtiin, ettei se enää halunnut niinkään tiluttaa levylle jokaista sooloaan. Jani sanoikin kerran, että levyn avausbiisiin Unchain the Rainiin, hän piruuttaan sävelsi melodisen soolon, koska kaikki odottivat häneltä juurikin kunnon tilusooloa.

5. Onko sinulla mielessä ketään erityistä artistia, joiden kanssa haluaisit vielä tehdä yhteistyötä?

Onhan noita vielä moniakin. Esim jonkun KISSin tai Iron Maidenin tyypin kanssa olisi mukava tehdä yhteistyötä. Mutta ne on jo isoja bändejä, joten tuskin tapahtuu. Mutta, never say never 😊

6. Millaista soittotekniikkaa suosit basistina: soitatko sormilla ja/tai plektralla? Entä millaista soittokalustoa suosit keikalla ja studiossa ollessasi?

Ennen soitin aina pelkästään plektralla. Viimeisen vuoden tai kahden aikana olen opetellut soittamaan sormilla ja jotenkin olen alkanut diggaamaan siitä. Tosin livenä tykkään edelleen soittaa plekulla, koska siitä saa sen tietyn “jutun” siihen soittoon.

Ennen mulla oli isot Ampegin kaapit lavalla ja kaikki piti olla isoa, mutta nykyään mitä pienemmät kamat – sitä parempi. Laitteet ovatkin käyneet niin pieneksi että ne mahtuvat jo melkein taskuun. Lavalla pitää olla edelleen kuitenkin kaappi tai vahvistin, että ihan korvamonitorilinjalle en vielä kuitenkaan kokonaan lähde.

7. Kuinka koet rockbasismin muuttuneen vuosien saatossa jos sen kehityskaarta verrataan yleisesti 70-luvulta nykypäivään?

Olen aika vähän seurannut tuota muuttumista. Ehkä basisti soitti enemmän 70-luvulla, kun nykyään moni basisti pumppaa avointa kieltä niin kauan kuin pystyy. Ennen oli basisteja kuten esimerkiksi Geezer Butler tai Cliff Burton, jotka muistetaan joko soittotyylistään tai lavakarismastaan. Nykyään ei basistit paljon tule esille. Toki on niitäkin tapauksia edelleen, mutta ei niin monta kuin ennen. Näin koen asian itse.

8. Jos saisit suunnitella basson itsellesi 10 000 euron budjetilla, minkälaiseen ratkaisuun päätyisit?

Enköhän mä päätyisi samaan 2000€ luokan Custom Sandberg bassoon mikä mulla on. Sain Sandberg Basses:ltä vuonna 2006 kaksi custom-bassoa yhteistyösopimuksen kautta. Olen ollut todella tyytyväinen. En ole koskaan ollut soittimien suhteen kauheen kova hifistelijä. Mulla riittää että soittimessa on hyvä ääni, se kuulostaa hyvältä ja on helppo soittaa. Ei ole niinkään väliä onko 400 euron vai 9000 euron soitin.

9. Olet jumittunut autiolle saarelle 10 vuodeksi: mukanasi vain riittävä määrä vaatteita ja ruokaa, basso, yhdet ylimääräiset bassonkielet, paljon paristoja ja CD-soitin. Saisit valita mukaasi kuitenkin vain YHDEN CD-levyn. Mikä levy tämä olisi?

Nyt on paha. Noita levyjä kun on niin paljon. Mutta jos yksi pitäisi valita niin ehkä se olisi se Queensrÿchen “Operation Mindcrime”. Sitä levyä jaksaa edelleenkin kuunnella 30 vuotta sen julkaisun jälkeen, joten eiköhän 10 vuotta saarellakin menis sen levyn parissa kevyesti!

10. Vapaa sana

Kiitos että halusitte tehdä haastattelun. Oli ilo ja kunnia saada tehdä tämä. Minun ensimmäinen oma levyni “Kiss My Covers” ilmestyy 24.5.2019, joten pitäkää silmät auki ja menkää ostoksille! Levyllä mukana on liuta kovia nimiä kuten Vinny Appice, Frankie Banali, Phil Lewis, Erik Turner, Rowan Robertson ja monia muita. ROK!

Marko Pukkila FB

Haastattelu: Pekka Montin
Editointi: Aili Viitanen