Samuli Keskitalo / valokuvaajat

Kuva: Anneli Keski-Petäjä

Heavy Profile sai haastateltavakseen musiikki- ja tapahtuma-alan töitä tekevän, tätä nykyä Itävallassa vaikuttavan, Samuli Keskitalon. Lavateknikon ja stage handin tehtävien lisäksi hän toimii musiikkijournalistina Imperiumi.net -sivustolle kirjoittaen levyarvosteluja sekä keikkoja valokuvaten. Lue miehen mietteet lavateknikon arjesta ja Itävallan tapahtuma-alan tilasta maailmanlaajuisen pandemian keskellä.

1. Kertoisitko näin alkuun itsestäsi. Toimit valokuvaajana sekä stage handina ja lavateknikkona Itävallassa. Minkä kaiken parissa työskentelet?

Tervehdys koronapesäke Wienistä ja kiitoksia haastattelumahdollisuudesta. Olen Samuli Keskitalo, 30-vuotias heppu Kokkolasta, jonka tie vei tyttöystävän kanssa Itävaltaan syksyllä 2017. Erilaisten polkujen kautta päädyin stagehandiksi/lavateknikoksi ArtLogic-nimiseen local crew -firmaan. Varsinaisen leipätyön ohella ison osan vapaa-ajasta vie nettimedia Imperiumille kirjoittaminen ja valokuvaaminen, jonka saralla sattuneista syistä on ollut hiljaista maaliskuusta alkaen. Alkuvuonna kohdalleni kertyi valokuvaamisen osalta vain kuusi keikkaa, jonka jälkeen maaliskuun puolivälin tienoilla Itävalta ja naapurimaat menivät täysin kiinni ja tapahtumat loppuivat kuin seinään.

2. Asut tällä hetkellä Itävallassa. Miten päädyit sinne töihin? Voitko kuvailla tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi? Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Itävaltaan muutto tapahtui itse asiassa muista syistä. Suoritin tyttöystäväni kanssa vajaan vuoden mittaisen European Voluntary Service (EVS) -ohjelman Itävallassa, jonka päätyttyä halusimme jäädä tänne asumaan. Vielä ei ole kaduttanut yhtään.

Työkuviot ArtLogicilla tulivat kohdalleni hieman myöhemmin. Valokuvaamisen ohella olen saanut tutustua tällä alalla eri tehtävissä vaikuttaviin henkilöihin. Valotekniikka on aina pyörinyt takaraivossa jollain asteella. Koulujen sijaan ajattelin kuitenkin oikoa mutkat suoriksi ja kokeilla mahdollisuuksiani stagehandina. Pian kyseinen firma tarjosi vakituista pestiä, mikä on tuonut eteeni lyhyen ajan sisällä valtavan määrän mielenkiintoisia ja erilaisia työtehtäviä erilaisten tapahtumien – keikkojen, messujen ym. – pystytyksissä, kulisseissa ja purkutöissä.

ArtLogic on local crew -firma, jonka palkkalistoilla työskenteleviä teknikoita voidaan buukata tapahtumiin laidasta laitaan. Yhtenä päivänä hoidat ison stadionkonsertin Front of Housen pystytystä, toisena päivänä tyhjäät rekkakolonnallisen vahvistimia, instrumentteja, trusseja ja valotekniikkaa ja työnnät kamat lavalle ja kolmantena päivänä häärit osana ison teatteriesityksen show crew’ta. Mikäli kurkistus tapahtuma-alalle kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tällaista polkua, koska näin et joudu olla sidottuna vain yhteen työtehtävään ja saat nopeassa ajassa todella ison katsauksen tähän maailmaan.

Työajat ja -viikko elävät sen mukaan, miten tapahtumia piisaa. Yksikään viikko ei ole työaikojen tai produktion osalta samanlainen. Työpäivät voivat venyä produktiosta riippuen kellon ympäri, mutta vastaavasti pitkien projektien jälkeen nautitaan pitkät vapaat, heh. ArtLogic Austria työllistää hyvän määrän teknikoita, joten ei tässä itse tarvitse revetä joka häppeninkiin.

Dimmu Borgir @ Wien Gasometer 12.12.2018 Kuva: Samuli Keskitalo
Dimmu Borgir @ Wien Gasometer 12.12.2018 Kuva: Samuli Keskitalo


3. Mitä eroavaisuuksia on keskieurooppalaisessa ja suomalaisessa työkulttuurissa, hyvässä ja pahassa?

Ensimmäisenä tulee eittämättä mieleen suomalaisen täsmällisyys, ja vaikkapa sovituista aikatauluista kiinnipitäminen on näillä leveyksillä joillekin vieras käsite. Itävalta – ja etenkin Wien – on todella multikulti, joten kaikenlaisia hiihtäjiä löytyy kyllä joka lähtöön.

4. Koronapandemia on valitettavasti ollut tämän vuoden jatkuva puheenaihe eikä pirulaisesta päästä eroon vieläkään. Miten covid-19 rajoittaa elämäänne siellä Itävallassa? Oletko päässyt jo takaisin töihin tapahtumien pariin vai onko rajoituksia kiristetty uudestaan kesän jäljiltä?

Tällä hetkellä näyttää uhkaavasti siltä, että Itävalta on menossa samanlaiseen lock downiin kuin keväällä ja alkukesällä. Tuolloin liki kaikenkokoiset tapahtumat kiellettiin ja ulkona liikkumiselle ja asioiden hoitamiselle liikkeissä olivat omat toimenpiteensä. Naapurimaiden välistä matkailua rajoitettiin paljon. Pientapahtumia muistaakseni 500 henkilöön asti sallittiin loppukesää kohden ja töidenkin puolesta oli taas hommia kiikarissa. Nyt syksyä kohden rajoituksia ja naapurimaiden välistä matkailua on höllätty sen verran rajusti, että tällä hetkellä Itävallan koronaluvut taitavat olla kovemmat kuin keväällä. Töiden suhteen edetään pitkälti viikko kerrallaan, koska tilanteet massatapahtumien toimenpiteiden suhteen saattavat muuttua nopeastikin.

5. Onko Suomeen paluu käynyt mielessä, erityisesti nyt koronavuoden aikana?

Nöyp. Ei koronan takia eikä ennen pandemiaakaan. En ole itse asiassa käynyt kertaakaan täällä asuessani Suomessa. Olen liikkuvainen ihminen ja tykkään liikkua vapaa-ajallani paljon, mutta suuntaan mieluummin sokkona johonkin naapurimaiden kaupunkeihin tai pyörin Itävallan sisällä. Alpeilla riittää nähtävää liiaksikin.

6. Teet myös musiikkijournalistin töitä Imperiumi.net -sivustolle. Miten päädyit kyseisiin tehtäviin ja mitä kaikkea teet Imperiumille?

Meikäläiselle Imperiumin portit aukesivat 2015. Ennen sitä sain mahdollisuus kuvata muutamia keikkoja kansainväliselle pienmedia Skullbanger Medialle ja suomalaismedia Metalliluolalle. Tämän jälkeen mietin, että voisiko rahkeet riittää valokuvata ja kirjoitella keikkarapsoja Imperiumille. Muistaakseni kirjoitin päätoimittaja Ollilan Mapelle pienen esittelyviestin parilla näytelinkillä. Papa Roachin keikka Helsingissä 2015 taisi olla ensimmäinen jobi itselleni Imperiumin nimissä. Tähän jengiin pääseminen oli suorastaan todeksi käynyt unelma, koska olen lukenut Kurusen Jerryn, Kaartisen Nikon, päätoimittajan itse ja monien muiden meillä vielä mukana häärivien veteraanien tekstejä melkein Imperiumin alkuvuosista asti. Ja jengimme on sanalla sanoen paras.

Kirjoitan aktiivisesti levyarvosteluja. Musiikki seuraa mukanani joka paikkaan, joten mielipiteiden pukeminen tekstiksi Imperiumin lukijoille on hyvin luontainen kanava. Valokuvaan keikkoja Itävallassa – pääsääntöisesti Wienissä – ja mielenkiintoisen tilaisuuksien tullen myös naapurimaissa. Haastattelujakin on tullut tehtyä jonkinlainen kasa, joskin siitä hommasta olen pitänyt toistaiseksi pitkää taukoa. Ja onhan meidän Facebook-saittiakin mukava päivittää.

Uriah Heep @ Oulu Rock The North 2016. Kuva: Samuli Keskitalo
Uriah Heep @ Oulu Rock The North 2016. Kuva: Samuli Keskitalo

7. Levyarvosteluja tehdessäsi olet kuunnellut varmasti lukuisia tuoreita julkaisuja metallimusiikin saralta. Voitko nostaa esiin muutamia julkaisuja jotka kolahtivat. Perustelut ovat suotavia!

Tapahtumien osalta vuosi 2020 on varsinainen jämävuosi, mutta kovatasoista musiikkia on onneksi riittänyt läpi vuoden. Tämä on heittämällä kovempi vuosi kuin 2019. Death metalin osalta vuosi 2020 paahtaa Vaderin, Kataklysmin, Sodomiseryn, Temple Of Dreadin, Pandradorin, Withering Surfacen ja monien muiden kanssa ihan omalla radallaan. Lorna Shoren Immortal oli omassa deathcore-lokerossaan nousu uudelle tasolle. Australialainen Vanishing Point julkaisee uuden levyn harvoin, mutta tälläkin kertaa odotus palkittiin. Heidän tuore Dead Elysium löytyy varmasti top 5 -listaltani vuoden lopussa.

Iron Maiden @ Nickelsdorf Nova Rock 2018. Kuva: Samuli Keskitalo
Iron Maiden @ Nickelsdorf Nova Rock 2018. Kuva: Samuli Keskitalo

8. Teet myös keikkavalokuvaajan hommia. Kuvaile omaa tyyliäsi ja polkuasi kuvaajana. Kuinka pitkään olet kuvannut? Onko sinulla kuvaamiseen liittyviä erityisiä toiveita lähitulevaisuuden saralle?

Olen tykännyt käydä keikoilla jostain teinivuosista asti ja olen aina tykännyt näpsiä harrastusmielessä pokkarikameroilla kuvia muistoksi. Jossain vaiheessa kaverit mainitsivat, että voisin ihan hyvin kokeilla konserttien valokuvaamista virallisemmissa merkeissä.

Porukka tuntee minut varmasti valokuvaamisen osalta rauhallisena yksilönä. Jos konsertin valokuvaussääntö on vakio kolme ensimmäistä biisiä fotopitissä, saavun paikalle yleensä viittä vaille h-hetkeä, nappaan kourallisen kuvia ja liukenen paikalta vähin äänin. Tykkään tsekata rauhallisesti meiningin, enkä juosta pää kolmantena jalkana jokaisen liikkuvan muusikon perässä. Vihaan kuvien muokkausta, josta johtuen pyrin näppäämään hyvin maltillisesti kuvia – ehkä 30-40 ruutua bändiä kohden ja tykkään tehdä maltillisia valokuvagallerioita isojen kuvakollaasien sijaan.

Varsinaisia lähitulevaisuuden suunnitelmia valokuvauksien osalta minulla ei ole. Jos nyt ensiksi pääsisi koronaviruksesta eroon, että pääsisi todella pitkästä aikaa takaisin kameran kanssa keikkojen pariin! Konserttivalokuvauksen lisäksi pitkällä valotusajalla valokuvaaminen (long exposure photography) vei joskus minut mukanaan. Muunlaisesta valokuvaamisesta en välitä ja olen jo kauan sitten jättänyt ne niille, jotka sen paremmin osaavat. Konserttien valokuvaaminen on meikäläiselle se omin tila ja ympäristö, koska lavalla olevia muusikoita ei tarvitse käskeä poseeraamaan ja kaikki tapahtuu hektisesti vaiston ja myös pienen tuurin varassa. Tässä touhussa kuvien laatu ei ole kaikki kaikessa, vaan kuvan fiilis on paljon tärkeämpää.

Yelawolf @ Seinäjoki Provinssi 2016. Kuva: Samuli Keskitalo
Yelawolf @ Seinäjoki Provinssi 2016. Kuva: Samuli Keskitalo

9. Mitkä ovat omat kaikkien aikojen lempialbumisi: TOP5.

Iron Maiden – Seventh Son Of A Seventh Son
Slayer – Reign In Blood
Judas Priest – Painkiller
Queensrÿche – Operation: Mindcrime
Stratovarius – Destiny

10. Vapaa sana.

Kiitos, thank you, danke schön!

Kuva: Anneli Keski-Petäjä
Kuva: Anneli Keski-Petäjä

www.samulikeskitalo.com
Samuli Keskitalo Photography @ Instagram

Haastattelu ja editointi: Aili Viitanen